Tuntuu niin kuin mun sydän olisi halkeillut palasiksi
ja odottaisi nyt vain hetkeä, jolloin pirstoutua.
Tunnen kuinka keuhkoni
puristuvat kasaan voimasta, jolla yritän,
voi kultaseni, minä kun todella yritän,
Pitää sen kasassa,
sillä siivoaminen on niin kovin vaivalloista
Enkä millään jaksaisi kerätä palojani
ympäri huonetta vain kasatakseni ne taas paikoilleen
Taistelen sitä tunnetta vastaan
ja mielessäni huudan,
ettet vittu tee tätä mulle
Etkä varsinkaan sulle
Miksei aina kahdella olla vois voimaa
jatkaa ja yrittää
Vaikeuksien kautta voittoon, tiedäthän
Sillä kun minä kerran
olen saanut kultaa käsiini,
en anna sen noin vain valua pois
En sitten mistään hinnasta
Mutta tiedän myös koska luovuttaa
ja antaa elämän taas ohjata
Vituttaa.
Mutta onneksi ei ahdista.