29.4.2014

Toisinaan en ymmärrä elämää, en sitten yhtään

Tuntuu niin kuin mun sydän olisi halkeillut palasiksi
 ja odottaisi nyt vain hetkeä, jolloin pirstoutua.

Tunnen kuinka keuhkoni
 puristuvat kasaan voimasta, jolla yritän,

voi kultaseni, minä kun todella yritän,

Pitää sen kasassa,
sillä siivoaminen on niin kovin vaivalloista
Enkä millään jaksaisi kerätä palojani
ympäri huonetta vain kasatakseni ne taas paikoilleen

Taistelen sitä tunnetta vastaan
ja mielessäni huudan,
ettet vittu tee tätä mulle
Etkä varsinkaan sulle

Miksei aina kahdella olla vois voimaa
jatkaa ja yrittää

Vaikeuksien kautta voittoon, tiedäthän

Sillä kun minä kerran
olen saanut kultaa käsiini,
en anna sen noin vain valua pois

En sitten mistään hinnasta

Mutta tiedän myös koska luovuttaa
ja antaa elämän taas ohjata

Vituttaa.
Mutta onneksi ei ahdista.