Tekstejä ajalta x:

Unohdin taas syödä,
kai tunnen sen nykyisin niin kovin toissijaiseksi asiaksi.
Voiko ihminen kärsiä kroonisesta krapulasta?
Minä sanoisin, että voi.
Oi, kyllä tosiaan voi!
Olenhan sentään elävä esimerkki:
pää tumussa, silmät ristissä, hitaasti ryömien
Välillä voi vain pysähtyä aloilleen,
jäädä siihen makaamaan

"Teki niin mieli ravistella sua ja huutaa: tuu takas!"

Niin, tiedänhän minä
Toisinaan vain katoan hetkeksi
Kuolen minuutiksi, joka teille on 'viikoksi'
Palaan kyllä takaisin, älkää huoliko rakkaat

Jälkeen päin meitä aina taas naurattaa

Enkä minä käskemällä palaa

 ~

Aurajoen varrella sylikkäin pussailtiin
Naurettiin niille hölmöille ja taas pussailtiin
Poltettiin liikaa kait ja sä kiskoit sen viinin,
kai yritit olla fiini
ja mä sua janosin, niin palavasti halusin
(jatkaa hetkeä loputtomiin)
Pysähdyttäisiin tähän, jos vain sopii
Unohdutaan eiliseen, Sielunveljiin ja Tehikseen

~

Toisinaan en ymmärrä elämää, en sitten yhtään

Tuntuu niin kuin mun sydän olisi halkeillut palasiksi
 ja odottaisi nyt vain hetkeä, jolloin pirstoutua.

Tunnen kuinka keuhkoni
 puristuvat kasaan voimasta, jolla yritän,

voi kultaseni, minä kun todella yritän,

Pitää sen kasassa,
sillä siivoaminen on niin kovin vaivalloista
Enkä millään jaksaisi kerätä palojani
ympäri huonetta vain kasatakseni ne taas paikoilleen

Taistelen sitä tunnetta vastaan
ja mielessäni huudan,
ettet vittu tee tätä mulle
Etkä varsinkaan sulle

Miksei aina kahdella olla vois voimaa
jatkaa ja yrittää

Vaikeuksien kautta voittoon, tiedäthän

Sillä kun minä kerran
olen saanut kultaa käsiini,
en anna sen noin vain valua pois

En sitten mistään hinnasta

Mutta tiedän myös koska luovuttaa
ja antaa elämän taas ohjata

Vituttaa.
Mutta onneksi ei ahdista.

Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan

En seuraavaa siirtoas
tai mitä ikinä teetkään

Liika uni ajoi minut pois
Silmäni puoliksi suljettuina
Askeleeni hatara
mutta silti kantava

Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan

Usva se ei selkene
Kompuroin keittiössä
ja lyön taas pääni
Äiti huolestuisi jos tietäisi

Ehdin jo kyllästyä
Väsyä ja kyllästyä

Olen mahdoton, niin ne sanoo

En minä sinua aio omistaa
En kaulaasi kahlita minuun
enkä eloasi rajoittaa

Sillä tiedäthän sinä,
etten minäkään antaisi sinun
minua kahlita
En sinun enkä kenenkään muun
Tarvitsen tilaani ja hullua yksinäisyyttäni
Erakoitumista asuntooni

Elämäni elän intuitiolla
Hetkiin ja ihmisiin tarttumalla
Toivoen jotain ehkä saavuttavanikin

Sulaa hulluutta!
Sitä tämä eloni on

Sormieni välissä valuvaa hulluutta
Pehmeää elämäneliksiiriä, jota
hitaasti valutan päällesi,
odottaen että ymmärrät saman kuin minä
ja ohikulkijani

Mutta kuinka sinä pelkäätkään kuolemaa!
Ja minä yritän lohduttaa:
" Voi, ei se ole lainkaan kamalaa!"

Sillä niin usein minä olen hetkeksi kuollut
Ja uudelleen keuhkoni ilmalla täyttänyt,
lyönyt sydämeni takaisin tahtiinsa
Eikä se ole ollut lainkaan kamalaa

Äläkä sinä itke hetkiämme,
armaani

Täytä ne mielummin
hymyllä,
onnella
ja naurulla
Niillä tunteilla kuin
ne silloin kerran elimmekin

Ei sinun tarvitse pelätä

70100, niin myöhään mutta silti juuri ajoissa

Tänä iltana kiitän luojaani perheestäni,
ystävistäni,
Heistä, jotka ovat pysyneet
sekä heistä, jotka ovat kulkeneet ohitseni matkallaan

Kiitän Häntä kirjoitus- ja lukutaidostani
Siitä, että Hän soi minulle kirjoittamisen lahjan, joka puhkeaa täyteen loistoonsa aina kello yhden jälkeen, silloin kun kaupunki nukkuu ja minä valvon yksin huoneessani
Ajatellen Sinua ja maailmaa, elämiämme ja matkaamme

Kiitän luojaani myös Sinusta, kadotetusta puoliskostani.
Niin paljon Sinusta minä kiitän
Vuoksesi olen itkenyt
Sekä surun että onnen kyyneleitä, kanssasi ja ilmankin
Täydessä junan vaunussa niin, että konduktööri oli vaivaantunut
Pohti ehkä tuodako paperia tai lohduttavia sanoja
(Olisi tuonut kahvia)

Mutta kaikkein eniten kiitän luojaani elämästä
Omastani sekä muiden
Siitä miten paljon olen saanut mukaan matkalleni, jolla kuljen
Minulla on eväät mihin tahansa tässä maailmassa
Vain itse täytyy minun siipeni kasvattaa, jotta joskus nousen ja liidän läpi matkani kohti sen määränpäätä
Kun lopulta perillä laskeudun, toivon kykeneväni huokaisemaan onnellisena:
"Minä elin!"
Sitten voin taas siivistäni riisuutua ja palata alkuun.

86300

En vain enää osaa
En, vaikka kuinka yritänkin

Väkinäisyys näkyy läpi
ja tekee tästä niin kiusallista
Kiusallista ja tukahduttavaa

"Sinä se olet onnellinen,
ollaksesi niin surullinen
Niin surullinen",
tämä kohta kertoo minusta

Ei tämä vain suju
Vituttaa lähinnä
Vittu

Tiedäthän sinä

Siteeraa uutta Olavi Virtaa, kun ajattelet minua
Muistele mun hymykuoppia sekä sinisilmiä
Vaihda kirjapinosi yhteen suudelmaan

Tekisitkö sen?!
No, mutta tekisithän sä sen

Kolmatta päivää samaa halvinta keittoa
Viikko edullisinta puuroa,
alan jo turtua siihen
Venytän senttejä ja lasken päiviä Sinuun

Tämä tällainen ei oikein sovi
opiskelijabudjetille...
Mutta siitä mä vähät välitän
Nuorena täytyy riskeerata
Vaikka sitten kaikki
jos sillä tavoin saavuttaa euforian
Edes hetkeksi

"Olen nuori ja naivi ja minulla on tunteita"