Tekstejä ajalta x:
Unohdin taas syödä,
kai tunnen sen nykyisin niin kovin toissijaiseksi asiaksi.
Voiko ihminen kärsiä kroonisesta krapulasta?
Minä sanoisin, että voi.
Oi, kyllä tosiaan voi!
Olenhan sentään elävä esimerkki:
pää tumussa, silmät ristissä, hitaasti ryömien
Välillä voi vain pysähtyä aloilleen,
jäädä siihen makaamaan
"Teki niin mieli ravistella sua ja huutaa: tuu takas!"
Niin, tiedänhän minä
Toisinaan vain katoan hetkeksi
Kuolen minuutiksi, joka teille on 'viikoksi'
Palaan kyllä takaisin, älkää huoliko rakkaat
Jälkeen päin meitä aina taas naurattaa
Enkä minä käskemällä palaa
~
Aurajoen varrella sylikkäin pussailtiin
Naurettiin niille hölmöille ja taas pussailtiin
Poltettiin liikaa kait ja sä kiskoit sen viinin,
kai yritit olla fiini
ja mä sua janosin, niin palavasti halusin
(jatkaa hetkeä loputtomiin)
Pysähdyttäisiin tähän, jos vain sopii
Unohdutaan eiliseen, Sielunveljiin ja Tehikseen
~
Hetken huumaa heikkona hetkenä
13.5.2014
29.4.2014
Toisinaan en ymmärrä elämää, en sitten yhtään
Tuntuu niin kuin mun sydän olisi halkeillut palasiksi
ja odottaisi nyt vain hetkeä, jolloin pirstoutua.
Tunnen kuinka keuhkoni
puristuvat kasaan voimasta, jolla yritän,
voi kultaseni, minä kun todella yritän,
Pitää sen kasassa,
sillä siivoaminen on niin kovin vaivalloista
Enkä millään jaksaisi kerätä palojani
ympäri huonetta vain kasatakseni ne taas paikoilleen
Taistelen sitä tunnetta vastaan
ja mielessäni huudan,
ettet vittu tee tätä mulle
Etkä varsinkaan sulle
Miksei aina kahdella olla vois voimaa
jatkaa ja yrittää
Vaikeuksien kautta voittoon, tiedäthän
Sillä kun minä kerran
olen saanut kultaa käsiini,
en anna sen noin vain valua pois
En sitten mistään hinnasta
Mutta tiedän myös koska luovuttaa
ja antaa elämän taas ohjata
Vituttaa.
Mutta onneksi ei ahdista.
ja odottaisi nyt vain hetkeä, jolloin pirstoutua.
Tunnen kuinka keuhkoni
puristuvat kasaan voimasta, jolla yritän,
voi kultaseni, minä kun todella yritän,
Pitää sen kasassa,
sillä siivoaminen on niin kovin vaivalloista
Enkä millään jaksaisi kerätä palojani
ympäri huonetta vain kasatakseni ne taas paikoilleen
Taistelen sitä tunnetta vastaan
ja mielessäni huudan,
ettet vittu tee tätä mulle
Etkä varsinkaan sulle
Miksei aina kahdella olla vois voimaa
jatkaa ja yrittää
Vaikeuksien kautta voittoon, tiedäthän
Sillä kun minä kerran
olen saanut kultaa käsiini,
en anna sen noin vain valua pois
En sitten mistään hinnasta
Mutta tiedän myös koska luovuttaa
ja antaa elämän taas ohjata
Vituttaa.
Mutta onneksi ei ahdista.
22.2.2014
Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan
En seuraavaa siirtoas
tai mitä ikinä teetkään
Liika uni ajoi minut pois
Silmäni puoliksi suljettuina
Askeleeni hatara
mutta silti kantava
Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan
Usva se ei selkene
Kompuroin keittiössä
ja lyön taas pääni
Äiti huolestuisi jos tietäisi
Ehdin jo kyllästyä
Väsyä ja kyllästyä
Olen mahdoton, niin ne sanoo
Enkä mä jää odottamaan
En seuraavaa siirtoas
tai mitä ikinä teetkään
Liika uni ajoi minut pois
Silmäni puoliksi suljettuina
Askeleeni hatara
mutta silti kantava
Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan
Usva se ei selkene
Kompuroin keittiössä
ja lyön taas pääni
Äiti huolestuisi jos tietäisi
Ehdin jo kyllästyä
Väsyä ja kyllästyä
Olen mahdoton, niin ne sanoo
21.2.2014
En minä sinua aio omistaa
En kaulaasi kahlita minuun
enkä eloasi rajoittaa
Sillä tiedäthän sinä,
etten minäkään antaisi sinun
minua kahlita
En sinun enkä kenenkään muun
Tarvitsen tilaani ja hullua yksinäisyyttäni
Erakoitumista asuntooni
Elämäni elän intuitiolla
Hetkiin ja ihmisiin tarttumalla
Toivoen jotain ehkä saavuttavanikin
Sulaa hulluutta!
Sitä tämä eloni on
Sormieni välissä valuvaa hulluutta
Pehmeää elämäneliksiiriä, jota
hitaasti valutan päällesi,
odottaen että ymmärrät saman kuin minä
ja ohikulkijani
Mutta kuinka sinä pelkäätkään kuolemaa!
Ja minä yritän lohduttaa:
" Voi, ei se ole lainkaan kamalaa!"
Sillä niin usein minä olen hetkeksi kuollut
Ja uudelleen keuhkoni ilmalla täyttänyt,
lyönyt sydämeni takaisin tahtiinsa
Eikä se ole ollut lainkaan kamalaa
Äläkä sinä itke hetkiämme,
armaani
Täytä ne mielummin
hymyllä,
onnella
ja naurulla
Niillä tunteilla kuin
ne silloin kerran elimmekin
Ei sinun tarvitse pelätä
En kaulaasi kahlita minuun
enkä eloasi rajoittaa
Sillä tiedäthän sinä,
etten minäkään antaisi sinun
minua kahlita
En sinun enkä kenenkään muun
Tarvitsen tilaani ja hullua yksinäisyyttäni
Erakoitumista asuntooni
Elämäni elän intuitiolla
Hetkiin ja ihmisiin tarttumalla
Toivoen jotain ehkä saavuttavanikin
Sulaa hulluutta!
Sitä tämä eloni on
Sormieni välissä valuvaa hulluutta
Pehmeää elämäneliksiiriä, jota
hitaasti valutan päällesi,
odottaen että ymmärrät saman kuin minä
ja ohikulkijani
Mutta kuinka sinä pelkäätkään kuolemaa!
Ja minä yritän lohduttaa:
" Voi, ei se ole lainkaan kamalaa!"
Sillä niin usein minä olen hetkeksi kuollut
Ja uudelleen keuhkoni ilmalla täyttänyt,
lyönyt sydämeni takaisin tahtiinsa
Eikä se ole ollut lainkaan kamalaa
Äläkä sinä itke hetkiämme,
armaani
Täytä ne mielummin
hymyllä,
onnella
ja naurulla
Niillä tunteilla kuin
ne silloin kerran elimmekin
Ei sinun tarvitse pelätä
70100, niin myöhään mutta silti juuri ajoissa
Tänä iltana kiitän luojaani perheestäni,
ystävistäni,
Heistä, jotka ovat pysyneet
sekä heistä, jotka ovat kulkeneet ohitseni matkallaan
Kiitän Häntä kirjoitus- ja lukutaidostani
Siitä, että Hän soi minulle kirjoittamisen lahjan, joka puhkeaa täyteen loistoonsa aina kello yhden jälkeen, silloin kun kaupunki nukkuu ja minä valvon yksin huoneessani
Ajatellen Sinua ja maailmaa, elämiämme ja matkaamme
Kiitän luojaani myös Sinusta, kadotetusta puoliskostani.
Niin paljon Sinusta minä kiitän
Vuoksesi olen itkenyt
Sekä surun että onnen kyyneleitä, kanssasi ja ilmankin
Täydessä junan vaunussa niin, että konduktööri oli vaivaantunut
Pohti ehkä tuodako paperia tai lohduttavia sanoja
(Olisi tuonut kahvia)
Mutta kaikkein eniten kiitän luojaani elämästä
Omastani sekä muiden
Siitä miten paljon olen saanut mukaan matkalleni, jolla kuljen
Minulla on eväät mihin tahansa tässä maailmassa
Vain itse täytyy minun siipeni kasvattaa, jotta joskus nousen ja liidän läpi matkani kohti sen määränpäätä
Kun lopulta perillä laskeudun, toivon kykeneväni huokaisemaan onnellisena:
"Minä elin!"
Sitten voin taas siivistäni riisuutua ja palata alkuun.
ystävistäni,
Heistä, jotka ovat pysyneet
sekä heistä, jotka ovat kulkeneet ohitseni matkallaan
Kiitän Häntä kirjoitus- ja lukutaidostani
Siitä, että Hän soi minulle kirjoittamisen lahjan, joka puhkeaa täyteen loistoonsa aina kello yhden jälkeen, silloin kun kaupunki nukkuu ja minä valvon yksin huoneessani
Ajatellen Sinua ja maailmaa, elämiämme ja matkaamme
Kiitän luojaani myös Sinusta, kadotetusta puoliskostani.
Niin paljon Sinusta minä kiitän
Vuoksesi olen itkenyt
Sekä surun että onnen kyyneleitä, kanssasi ja ilmankin
Täydessä junan vaunussa niin, että konduktööri oli vaivaantunut
Pohti ehkä tuodako paperia tai lohduttavia sanoja
(Olisi tuonut kahvia)
Mutta kaikkein eniten kiitän luojaani elämästä
Omastani sekä muiden
Siitä miten paljon olen saanut mukaan matkalleni, jolla kuljen
Minulla on eväät mihin tahansa tässä maailmassa
Vain itse täytyy minun siipeni kasvattaa, jotta joskus nousen ja liidän läpi matkani kohti sen määränpäätä
Kun lopulta perillä laskeudun, toivon kykeneväni huokaisemaan onnellisena:
"Minä elin!"
Sitten voin taas siivistäni riisuutua ja palata alkuun.
13.2.2014
86300
En vain enää osaa
En, vaikka kuinka yritänkin
Väkinäisyys näkyy läpi
ja tekee tästä niin kiusallista
Kiusallista ja tukahduttavaa
"Sinä se olet onnellinen,
ollaksesi niin surullinen
Niin surullinen",
tämä kohta kertoo minusta
Ei tämä vain suju
Vituttaa lähinnä
Vittu
23.1.2014
Tiedäthän sinä
Siteeraa uutta Olavi Virtaa, kun ajattelet minua
Muistele mun hymykuoppia sekä sinisilmiä
Vaihda kirjapinosi yhteen suudelmaan
Tekisitkö sen?!
No, mutta tekisithän sä sen
Kolmatta päivää samaa halvinta keittoa
Viikko edullisinta puuroa,
alan jo turtua siihen
Venytän senttejä ja lasken päiviä Sinuun
Tämä tällainen ei oikein sovi
opiskelijabudjetille...
Mutta siitä mä vähät välitän
Nuorena täytyy riskeerata
Vaikka sitten kaikki
jos sillä tavoin saavuttaa euforian
Edes hetkeksi
"Olen nuori ja naivi ja minulla on tunteita"
Muistele mun hymykuoppia sekä sinisilmiä
Vaihda kirjapinosi yhteen suudelmaan
Tekisitkö sen?!
No, mutta tekisithän sä sen
Kolmatta päivää samaa halvinta keittoa
Viikko edullisinta puuroa,
alan jo turtua siihen
Venytän senttejä ja lasken päiviä Sinuun
Tämä tällainen ei oikein sovi
opiskelijabudjetille...
Mutta siitä mä vähät välitän
Nuorena täytyy riskeerata
Vaikka sitten kaikki
jos sillä tavoin saavuttaa euforian
Edes hetkeksi
"Olen nuori ja naivi ja minulla on tunteita"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)