22.2.2014

Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan

En seuraavaa siirtoas
tai mitä ikinä teetkään

Liika uni ajoi minut pois
Silmäni puoliksi suljettuina
Askeleeni hatara
mutta silti kantava

Jos sä haluut niin sä meet
Enkä mä jää odottamaan

Usva se ei selkene
Kompuroin keittiössä
ja lyön taas pääni
Äiti huolestuisi jos tietäisi

Ehdin jo kyllästyä
Väsyä ja kyllästyä

Olen mahdoton, niin ne sanoo

21.2.2014

En minä sinua aio omistaa
En kaulaasi kahlita minuun
enkä eloasi rajoittaa

Sillä tiedäthän sinä,
etten minäkään antaisi sinun
minua kahlita
En sinun enkä kenenkään muun
Tarvitsen tilaani ja hullua yksinäisyyttäni
Erakoitumista asuntooni

Elämäni elän intuitiolla
Hetkiin ja ihmisiin tarttumalla
Toivoen jotain ehkä saavuttavanikin

Sulaa hulluutta!
Sitä tämä eloni on

Sormieni välissä valuvaa hulluutta
Pehmeää elämäneliksiiriä, jota
hitaasti valutan päällesi,
odottaen että ymmärrät saman kuin minä
ja ohikulkijani

Mutta kuinka sinä pelkäätkään kuolemaa!
Ja minä yritän lohduttaa:
" Voi, ei se ole lainkaan kamalaa!"

Sillä niin usein minä olen hetkeksi kuollut
Ja uudelleen keuhkoni ilmalla täyttänyt,
lyönyt sydämeni takaisin tahtiinsa
Eikä se ole ollut lainkaan kamalaa

Äläkä sinä itke hetkiämme,
armaani

Täytä ne mielummin
hymyllä,
onnella
ja naurulla
Niillä tunteilla kuin
ne silloin kerran elimmekin

Ei sinun tarvitse pelätä


70100, niin myöhään mutta silti juuri ajoissa

Tänä iltana kiitän luojaani perheestäni,
ystävistäni,
Heistä, jotka ovat pysyneet
sekä heistä, jotka ovat kulkeneet ohitseni matkallaan

Kiitän Häntä kirjoitus- ja lukutaidostani
Siitä, että Hän soi minulle kirjoittamisen lahjan, joka puhkeaa täyteen loistoonsa aina kello yhden jälkeen, silloin kun kaupunki nukkuu ja minä valvon yksin huoneessani
Ajatellen Sinua ja maailmaa, elämiämme ja matkaamme

Kiitän luojaani myös Sinusta, kadotetusta puoliskostani.
Niin paljon Sinusta minä kiitän
Vuoksesi olen itkenyt
Sekä surun että onnen kyyneleitä, kanssasi ja ilmankin
Täydessä junan vaunussa niin, että konduktööri oli vaivaantunut
Pohti ehkä tuodako paperia tai lohduttavia sanoja
(Olisi tuonut kahvia)

Mutta kaikkein eniten kiitän luojaani elämästä
Omastani sekä muiden
Siitä miten paljon olen saanut mukaan matkalleni, jolla kuljen
Minulla on eväät mihin tahansa tässä maailmassa
Vain itse täytyy minun siipeni kasvattaa, jotta joskus nousen ja liidän läpi matkani kohti sen määränpäätä
Kun lopulta perillä laskeudun, toivon kykeneväni huokaisemaan onnellisena:
"Minä elin!"
Sitten voin taas siivistäni riisuutua ja palata alkuun.

13.2.2014

86300


En vain enää osaa
En, vaikka kuinka yritänkin

Väkinäisyys näkyy läpi
ja tekee tästä niin kiusallista
Kiusallista ja tukahduttavaa

"Sinä se olet onnellinen,
ollaksesi niin surullinen
Niin surullinen",
tämä kohta kertoo minusta

Ei tämä vain suju
Vituttaa lähinnä
Vittu