24.9.2012

Regina Spektor kuulostaa pitkän kuuntelutauon jälkeen
vain niiiiin hyvältä.
Saa aikaa saman fiiliksen kuin aina ennenkin.
Ehkä se vaan on niin, etten kyllästy tähän ikinä.

Syksy on kaunis, meidän talo hiljainen.
Lemppariyöhousut jalassa, ne rennot,
joissa on punaisia, keltaisia ja vihreitä raitoja.
Raidoista muodostuu ruutuja.

Mun edessä vesilasi ja järjettömän kokoinen
purkki jukurttia.
"Still bad...", totesin, kun maistoin ensimmäisen
kerran, mutta päädyin siihen silti.

Hirveesti asioita, joita pitäis tehdä,
mutta vielä enemmän niitä, joita odotan.

Hetkeksi musta tuntui kaiken tän keskellä,
että olisin onnistunut jopa kadottamaan itseni.
Muuttunut pelkäksi kuoreksi.
Sellaiseksi elottomaksi, joka ei jaksa sanoa
juuta eikä jaata.
Onneks nää syysaamut palautti mut takaisin.

Näin unta hevosista.
Ruotsinpapasta.
Papan veljestäkin (siitä, joka alkoi pehmetä
mukavaksi vasta iän myötä).

Nyt vaihdan tietokoneen psykologian kirjaan,
koitan edistyä siinä edes vähän niin, että osaisin
tuosta vain selittää ulkoa mielihyvä- ja stressihormooneista,
siitä miten ihminen oppii, siitä miten eri näkökulmat luonnehtii
persoonallisuuden kehittymistä...ja kaikki ne käsitteet...
Wish me luck!


18.9.2012



Tuntuu ihan vitun avuttomalta
ja paskalta.

Luut kaareutuu ja mua paleltaa.

Haluisin puhua ja kertoa niin paljon,
muttei ole sanoja tai mitään mistä
kertoa. Ei, vaikka niin kovasti
haluisinkin kertoa kaiken just Sulle.

Ihan vain kaiken.
Kaiken mitä mä ajattelen,
kaiken mitä mä tunnen.

Tää on vaan niin perseestä.
Siltä tää musta tuntuu.





1.9.2012



Uskon vahvasti siihen, että nää mun
selkä-, hartia- sekä niskakivut aiheuttaa
mulle tän vanhusta muistuttavan kankeen
olemuksen. 
Sohvalta ei niin vaan ylös hypätäkään...

Yks kivoimmista asioista, mitä tiiän on 
käydä juokseen Irvassa tällasina syyspäivinä.
Juosta niin ku viimestä päivää vielä silloinkin,
kun keuhkot huutaa lopettamaan.
Sen jälkeen on aika voittajafiilis.

Tänään on ollut taas yksi niistä päivistä,
kun lihaksia kolottaa, tekee pahaa ja voisin
nukkua kellon ympäri Sun kainalossa ja
valittaa tätä oloani. 
Niitä hetkiä, kun mun mielessä pyörii
nonstoppina laini: 

"You need someone to take care of you.
Everybody does."