29.10.2012

Mä ajattelin ehdottaa,
että jos vaan unohdettaisiin.
Hyväksi todettu ratkaisu vähän kaikkeen.

Ois ihan helvetin hieno taito, jos osais pitää
turpansa kiinni. Tai siis, jos minä osaisin.
Tai jos osaisin ajatella seurauksia pidemmälle
kuin kolmen seuraavan minuutin päähän.

"Millonhan sä kyllästyt tähän..."

26.10.2012


Se on aika perseestä,
kun väärät ihmiset
huomaa ja tajuu.

Mä en oikeesti ymmärrä
miten oon taas tässä...
Aivan ihania ihmisiä ja hetkiä
on mahtunut viime päiviin,
mutta silti joku kuristaa mua.

En saa happee ja haluun vaan kadota.
Vaikka kyllä kait mä oikeesti tiedän
ja ymmärränkin.
Toisinaan ymmärrän ihan liikaa.


22.10.2012

Voi tätä elämää, sen onnia ja alamäkiä



Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat samaan aikaan
sekä hyvin että vähän rempallaan?
Niinä hetkinä ainoa asia,
joka mua on auttanut on ollut Scandinavian Music Group.
Ei lyriikat aina ole ratkaisua tuoneet,
mutta lohtua ja ymmärrystä kuitenkin.
SMG:hen turvaudun tänäänkin.






12.10.2012





Päivän teema on ehkä ollut melankolia.
Melankolia ja väsymys.

Nielen itkua jo kahdettatoista tuntia.
Äiti kielsi ottamasta viiniä:
"Pitää säästää vieraille".

Voisinhan se olla hieman noloa,
jos perheen esikoinen vetäisi perseet
vieraille tarkoitetulla viinillä.
Saisivat vieraat ainakin hämmästelyn aihetta.

Turhauttavaa on se, kun ei saa kiinni ajatuksiaan.
Ne vaan lipuu ohi sillä hetkellä, kun koitat
tarttua niihin.
Ihan niin kuin painajaisissa;
hapuilet pelkkää ilmaa.

Tähän mennessä koko elämä ollutkin vain
yhtä hapuilua.
Onnellisuus tulee joskus kysymättä,
tuottaa euforisen tilan.
Tiedän mitä onni on, mutta jotain siitä
on aina puuttunut.

Jos nukkuisin kuukauden ehkä sitten helpottaisi.
Ehkä.


9.10.2012

Jotain puuttuu.

Luomet on raskaat, mutta rakastan hiljaisuutta.
Uni saa odottaa.

Tahdon vaaleat hiukset.
Toisaalta en.

Voisko joku ymmärtää mun sanat tuosta vain?

Tarvin niitä asioita, jotka tekevät minusta minut.
Muuten katoan ja sitä minä inhoan.

Kaipaan katuja ja ihmismassoja.
Aurinkoa.
Kaljaa rannalla.
Huolettomuutta.
Mun haaveita.
Mun terävää kieltä, jonka sanat sivaltaa
inhottavasti jos tarve vaatii.
Minne katosivat ajatukset?
Missä mä oon?
Hukassa ainakin, mutta missä se on?




Horoskooppi sanoi, että tästä päivästä tulee erityisen hyvä.
Jopa niin hyvä, että ihan yllätyn.
Jotenkin jännä, että vaikka oon suht vittuuntunut ja juossut
koko päivän paikasta toiseen, niin silti tää on ollut hyvä päivä.
Eilen vielä kerroin vihaavani arkea, tänään taas rakastin sitä.
Ihan koko sydämeni kyllyydestä.

Kävin raivolenkillä ja kuuntelin PMMP:tä, koska se on yksinkertaisesti
parasta vitutusmusiikkia. Tai no, oikeastaan kaikki biisit, joissa mainitaan
sana 'vittu' ja uhkutaan sitä vitun tyttöenergiaa on hyviä vitutusbiisejä.
Plussaa tulee myös karjumisesta. Kovasta karjumisesta.

Löysin unelmieni kengät, joita en ensimmäisellä kerralla ottanut mukaani.
En ottanut mukaani, koska ensin piti kokeilla tuleeko ikävöintireaktiota,
jos ne jättääkin kauppaan samalla kun itse kävelee ulos.
(Piti myös ehkä käydä kasvattamassa pääomaa keskustelemalla mahdollisesta
muutaman euron lainasta. Niinpä, muutaman euron!)
Näytän ehkä entistä enemmän sihteeriltä, mutta vittu mitä sitten !
Sihteerilookhan on tunnetusti se kliseisen seksikäs look, eikös?
Vai oliko se sittenkin se pilua 5e/h-look? En tiedä, ihan sama, ei oikeestaan edes 
kiinnosta, lallallaaa.

Tähän aikaan illasta on hyvä lähtee mummulle syömään täytekakkua ja nauttii
tästä "erityisen hyvästä" päivästä vielä kun sitä riittää.
Huomenna mun vitutuksen sietokyky ei välttämättä oo niin korkeella kuin tänään.
Tai no, riippunee mitä horoskooppi sanoo.
Jännä miten ne voikaan ohjata fiiliksiä.
Se on kyl hyvin jännä.
Pitäis kattoo Pasilaa taas.