Niinhän siinä kävi,  että nukuin pommiin

ja jäin kyydistä. Jotenkin tää ei kuitenkaan

yllättänyt mua yhtään.

Oon vallannut meidän uuden sohvan.

Mulla on peitto, viis isoa sohvatyynyä,

läppäri sylissä sekä vieressä aamutee ja 

idiootti koira, jossa oon alkanut näkemään

jo joitain hellyyttäviäkin piirteitä.

Yhden päivän maisemanvaihdos Rolloon
teki ihmeitä, vaikkei ehkä uskois.
Mut sitä mä  tosiaan tarvin sillä hetkellä. 

Hyvää seuraa ja maisemanvaihdosta.

Sun kans tykkään siitä, ettei mun tarvi

olla koko ajan äänessä tai miettiä mitä

sanoa seuraavaksi. 

Tykkään mä kyllä monista muistakin  

jutuista, mutta tunnevammasena ihmisenä

en sano niitä ääneen. En, vaikka ehkä pitäis?

Mulla soi mun oihh-soittolista, tee alkaa jo kylmetä

eikä tuo aamupalaleipäkään maistu niin hyvältä

miltä näyttää. Ulkona paistaa aurinko ja haluun

vaan lähtee juokseen sorateille just nyt.
Suunnittelin  myös alkavani lukemaan psykologiaa

jo tänään ja käyväni kirppareilla.

Mulla on hirmu ikävä niin monia, 

mutta samalla tunnen,

että tää epäsosiaalisuus on ollut mulle vaan hyväksi. 

Koittakaa ymmärtää,

tätä mä tarvin aina välillä.