Kaipaan vääriä,

niitä, joita ei saisi tai pitäisi.

Kaipaan sitä tunnetta, joka

tulee aina neljän (4) lonkeron 

jälkeen. 

Sitä maailmanomistaja-fiilistä,

jonka kanssa olisin valmis meneen

maailman ääriin ja pidemmälle.

Mun suojamuureja on

mahdotonta ohittaa.

Ja mun on mahdotonta niitä laskea.

Vaikka kyllä mä oikeesti oon yrittänyt

ja yritän jatkossakin.

Mut en tahtois enää kolhuja.

En susta enkä muistakaan.

Oispa jo perjantai.

Aivot kaipaa narikkaan.

Voisivat kyllä unohtuakin sinne.