Sattuneista syistä johtuen mun tekis mieli kirjottaa tähän
aamukahvin juomisesta ja sen maito- sekä sokerimääristä.
Mut, koska en juo kahvia ja oon muutenkin jo kirjaimellisesti
kurkkuani myöten täynnä paskanjauhantaa,
musta tuntuu paremmalta vaihtaa se aihe johonkin toiseen.

Oon kiskonut kaikki talon buranat ja tullut siihen tulokseen,
että joko tää mun pääkipu on muuttunut krooniseksi
tai sit mun keho on vaan jo immuuni koko lääkkeelle.


Tänään oon kokenut monta "you touch my heart"-tilannetta,
tullut siihen tulokseen, että jalopenot ei toimi
muuta kuin kokiksen kanssa,
lähes purskahtanut itkuun ihan vain sen takia, että
jääkaapissa oli mikrohamppareita
ja lähtenyt lapsenvahdiksi, vaikka järki käskikin jäämään
omaan sänkyyn.

Tällä hetkellä en tarvis muuta kuin
sut, peiton, mummun keittämää mehuu,
jonkun hyvän leffan ja ehkä kuitenkin
myös sitä buranaa.
Niil mä pärjäisin jo pitkälle.