Lasi maitoo ja huonoksi luokiteltava aamupala ihan vaan sen takia,
että tunnesyöminen on se mun juttu. Toimii.

Mul on hiukset märkinä laineina
mun olkapäillä,
iho kananlihalla kylmästä.

Kaipaan takas Ouluun, mutta samalla en.

Välillä herään miettimään, että mistä oon saanut nää
kaikki ristiriidat, joita omaan mun ajatuksissa.
Niitä on paljon.

Mut nuku sä vain, mä yritän hukuttaa itseni
sillä välin siivoamiseen. 
(imuri, moppi, pyykkikone, tiskit, ikkunat,
lattian vahaus ja mitä näitä nyt on)


Kolmen päivän lapsenvahtikeikka
ei varsinaisesti oo se mitä kaipaan.
 Minä ja lapset? Oh, please no.