13.11.2013

70100



Tässä kaupungissa eniten käyttämäni sana on 'sielu'.
'Sielu' ja kaikki sen variaatiot.
'Sielukas'
ehkä kuitenkin useimmiten.

Ihmiset ovat kauniita.
Eivät vain kuvissa, vaan myös sielultaan.
Sielukkaat ihmiset ovat kauniita.
He kiehtovat minua, koska ymmärtävät.
Ymmärtävät niin paljon enemmän kuin muut.
Heidän kanssaan pääsen pintaa syvemmälle,
koska heille maailmankaikkeus ei ole absurdi käsite
ja koska heidän mielensä on avoin kaikelle.
Heille kaikki on mahdollista.
Ja sellaisia ihmisiä maailmankaikkeus suosii.

"No siis niin ku... no tiiät Shrekin ja sipulit? Sipulissa on kerroksia!
Sielukkuuskin on vain kerros muiden joukossa. Toisilla sitä on ja toisilla taas ei"
.

Äh, taas näitä ajatuksia, joiden selittämiseen en osaa käyttää sanoja.
Käyttäisin mielummin kuvia, jollei se olisi niin vaivalloista.

Pohdin paljon sitä millainen olen, kun olen valmis minä.
Kun olen tullut siksi parhaaksi minäksi, joka vain suinkin kykenen olemaan.
Kuinkahan paljon se eroaa tästä nykyisestä?
Tämä nykyinenkin, kun tuntuu jo melko valmiilta.
Valmiilta, mutta kuitenkin keskeneräiseltä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti