Jos mun unet jatkuu yhtä sekavina,
kuin ne viime yönä oli,
mun on ehkä parempi sulkea puhelin öiksi.
Etten vaan vahingossa soittele anteeksipyytelypuheluita
asioista, joita ei oikeasti edes tapahtunut.

Nyt kun kelailen tässä pikkudarroissa kaikkia muutoksia,
joita on tullut, musta tuntuu ihan käsittämättömältä miten asiat,
ihmiset ja kuviot ehtii muuttua, vaikka niiden luuliskin
aina säilyvän samanlaisina.

Joistain ihmisistä mulla on niin ristiriitaiset ajatukset,
että mielummin oon vain ajattelematta heitä.
Tahtoisin uskoo niistä vaan hyvää,
 mut mitenpä aina onkaan käynyt,
kun sen on erehtynyt tekemään?
Kaksnaamasuus on niin ovelaa,
se iskee yleensä viekkaasti niihin ihmisiin,
joihin sen ei uskois kykenevän.

Manipuloivat ihmiset on toinen kasti,
jota inhoon.
Enimmäkseen ehkä siksi, että itse oon
sen verran sinisilmäinen, että onnistun
aina saamaan itseni niiden ihmisten jojoon.

Jotenkin musta vaan tuntuu, että rehellisyys
on kadonnut tästä maailmasta.
Varmaankin jollain tapaa myös minusta,
sinusta ja meistä kaikista.

Kuitenkin kaiken tän keskellä, mä niin nautin
siitä kun voin seurata noita sivusta ja todeta,
että mä oon päässyt niin paljon pidemmälle.
Ja ihan ilman sitä kaksnaamasuutta ja
ihmisillä pelailua, jota vieläkin harjoitetaan.
Shame on you.